Yksin vai yhdessä?

Suomalainen on jääräpää, tekee usein lähes kaiken yksin. Tämä stereotypia on kuva, jonka jopa tahdomme antaa itsestämme ulospäin – sisulla eteenpäin, kyllä se siitä, vaikka vähän tekee kipeää.

Onneksi emme tosielämässä kuitenkaan ole tällaisia, emme yksilötasolla emmekä myöskään kollektiivisessa mielessä. Itse asiassa olemme melko hyviä tekemään yhteistyötä ja löytämään ongelmiin yhteistyössä parempia ratkaisuja kuin mitä yksin saisimme aikaan. Yksilötasolla kuulumme keskimäärin erittäin moneen järjestöön, vapaaehtois(yhteis)toiminta on voimissaan, eivätkä ainakaan vielä Putnamin kaikkein pahimmat ennustukset ole käyneet täysimääräisesti toteen. Myös politiikassa yritämme toteuttaa niin kansallisesti kuin paikallisesti ideologiset ja puoluerajat ylittäviä ratkaisuja. Kestävyysongelmat ovat lähes aina rajoja ylittäviä ongelmia. Kestävän kehityksen politiikassa yhteistyö on elinehto. Suurin osa kestävän kehityksen ongelmista vaatii erittäin laajaa ja pitkäjänteistä työtä.

Kestävän kehityksen politiikka ei ainoastaan vaadi pitkäjänteistä työtä, vaan myös sekä hallinnon sektorit että kuntien fyysiset rajat ylittävää yhteistyötä. Monet kestävän kehityksen ratkaisut on tehtävä lähellä ihmistä, sillä monet ainakin läntisen ympäristö- ja kestävyyspolitiikan suuret ongelmat koskevat yksittäisten ihmisten valintoja. Helpot, vain muutamaa toimijaa (kuten teollisuuslaitoksia) koskevat ratkaisut on jo tehty. No more low hanging fruits available! tulisi lukea eri politiikkavaihtoehtojen tarjottimen yllä.

Kunnat ovat lähellä ihmistä, lähellä yksilöä – siksi kunnat ovat keskeisiä toimijoita kestävän kehityksen työssä.

Kestävän kehityksen lyhyt oppimäärä on inspiroiva kertomus, ainakin minulle yhteiskuntatieteilijänä, koska elin läpi tämän ajatusmallin murroksen opiskelu- ja tohtorikoulutukseni aikana. Perustaltaan synkkään tulevaisuuskuvaan, joka tuotiin esiin muun muassa Brundtlandin raportissa 1987, lisättiin jonkin verran toivoa Riossa 1992 sisällyttämällä julkilausumaan osallistavat työtavat, yhteiset tavoitteet ja joustavat ratkaisumallit. Ajatusmallione size does NOT fit allloi paikallisille valinnoille tilaa. Paikallisagendatyö lähti myös Suomessa monin paikoin vahvasti liikkeelle, aivan Agenda 21 julkilausuman hengessä.

Jatkossa vauhti kuitenkin hiipui kunnissa. Ilmastonmuutos on vakava kestävän kehityksen ongelma, yksi monista ympäristöongelmista, mutta kehittyneille teollisuusmaille tällä hetkellä kaikkein keskeisin ongelma. Ilmastonmuutos on vieläpä suhteellisen ilkeä ja vaikeasti hallittava ongelma: kaikki ihmiset, lähes kaikki toiminta, ovat tavalla tai toisella osa ongelmaa. Helppoja tai halpoja ratkaisuja ei juurikaan ole.

Verkostoista yhteisiä ratkaisuja?Kunnat toimijoina ovat melko samanlaisia kuin ihmiset. Kunnat tekevät yhteistyötä niin kunnan sisällä kuin myös kunnan ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Yhteistyön määrä ja intensiteetti kuitenkin vaihtelevat, vaikka erityisesti kestävän kehityksen osalta pyörää ei tarvitsekaan keksiä joka kerta uudelleen.

Kunnat valitsevat yhteistyöfooruminsa eri tavoin ja usein hyvästä syystä. Nostan paikallisen ilmastopolitiikan esimerkkinä vapaaehtoisesta verkostoitumisesta. Kaksi verkostoa, kaksi eri toimintatapaa.

Covenant of Mayors on EU:n avulla kehitetty ja osin ylläpidetty kaupunkiverkosto ilmastopolitiikan alalla. Verkostoon kuuluu tällä hetkellä 7 755 kaupunkia ja kuntaa, erittäin suuri osa Euroopasta. Kaikki verkoston jäsenet eivät siis ole suurkaupunkeja. Suomesta jäseniä löytyy 12, yksitoista suurta kaupunkia ja yksi alue. Yhteensä näissä asuu onneksi kuitenkin 2,2 miljoonaa asukasta eli noin 40% koko maan väestöstä.

Suomessa toimii myös kansallinen hiilineutraalien kuntien HINKU-verkosto, jossa on yhteensä 47 kuntaa jäseninä. Näissä kunnissa asuu hieman alle 0,9 miljoonaa asukasta, eli noin 16 % koko väestöstä. Verkosto on siis painottunut pienempiin kuntiin. Hyvä uutinen paikallisen ilmastopolitiikan osalta on, että yhteistyössä ilmastopolitiikkaa tahtoo kehittää 58 kuntaa, samoin se että näissä kunnissa asuu 56% koko maan väestöstä.

Sen sijaan todella huono uutinen on se, että Suomessa on yhä 253 kuntaa, eli selvä enemmistö kaikista kunnista, jotka eivät katso kestävän kehityksen ja ilmastopolitiikan olevan yhteistyötä edellyttävä asia, ainakaan näiden kahden verkoston kautta. Toivottavasti nämä kunnat kuitenkin tekevät omaa ilmastopolitiikkaa, sillä näissä kunnissa asuu vajaat 2,5 miljoonaa suomalaista, eli lähes puolet väestöstä!

Enemmän urbaanista kestävyydestä ja ilmastopolitiikasta: Helsinki Symposium ”Kaupungit ratkaisevat” -julkaisusta (Blogi perustuu julkaisun tekstiin).

Marko Joas

Julkishallinnon professori, Åbo Akademi

URMI WP2: Sustainability

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *