Tätä tutkimme

  • Who are the paperless migrants in Finland?

    20 syys 2018
    urmiadmin
    145
    0

    The definition ‘paperless migrant’ is a general definition hiding myriads of diverse and complex real-life situations, which can be hardly summarized in a two-word expression.

    Who are the ‘paperless migrants’ in Finland? If this definition might help identify a new societal phenomenon currently going on in Finland, it is also misleading. One might think that these migrants belong all to the same category. For instance, common ideas widespread in society are that they all conduct illegal activities, or that they all are vulnerable and, as such, need protection. This is the risk of using general categories and definitions: one cannot imagine what is behind them, and how reality is like.

    In Finland, the phenomenon of paperless migrants is very complex. Depending on the legal definition of ‘paperless’ (or irregular, undocumented), there are different types of migrants who are not allowed to stay in the country. Among them, there is the so-called wave of ‘new paperless migrants,’ ex-asylum seekers who arrived in 2015 and received negative decision(s) from the Immigration Office (Migri), the Administrative Court and/or the Supreme Court. Having the asylum request rejected means that the migrant loses the right to stay in the country and does not have access to reception center’s services anymore, including food, clothes, accommodation, and a low but secure monthly amount of money.

    The paperless migrants I have been in touch with belong to this ‘new wave.’ Studying their everyday lives with an ethnographic methodology unveils the richness and complexity of this migratory phenomenon in Finland. First of all, they might – or might not have passport (so, technically some of them do have ‘papers’ and ‘documents:’ therefore, not all of them are ‘paperless!’).
    They live in a limbo where they cannot work, but anyway need to make ends meet. In one word, they need to survive. And the majority of them tries to do so without resorting to illegal activities.
    This is where the ability of each migrant becomes pivotal: his/her own capacity of inventing new survival strategies every day is what makes everyone’s life unique!

    The ones who arrived in Finland after enduring dangerous trips across the Mediterranean, and life-threatening situations in their home countries, not only need to find new ways to survive in a new country, but also to cope with fearful memories and traumas from their past. Some successfully manage to deal with all this. For instance, through their networks they are able to find their own accommodation, as well as temporary jobs. They try to abide by the Finnish rules and regulations, and get the residence permit on the basis of work, and not of asylum, in the hope that one day the permit will be finally granted.
    They are less vulnerable than others, who are more isolated and therefore less able to set up their own ‘safety net.’ This inability hampers their possibilities of survival and, in that sense, they might become more vulnerable and in actual need of protection: indeed, they are more exposed than others to dangerous situations such as human exploitation and human trafficking.

    All in all, the paperless migrants’ societal phenomenon forces us to ‘think out of the box,’ and overcome clear-cut categories such as being legal or illegal, invulnerable or vulnerable. In fact, there are hundreds of shades of them. Vulnerability might be a critical condition concerning some paperless migrants, but not all of them. Similarly, while some abide by the law while finding new survival strategies, others might be more at risk of being lured into illegal activities.

    Miriam Tedeschi is a post-doctoral researcher at URMI project. Her research combines ethnographic research on paperless migrants in Finland with a poststructuralist theoretical framework. She is affiliated at the University of Turku, Department of Geography and Geology.

    Continue Reading
  • Muuttuvat turvapaikkareitit

    21 elo 2018
    urmiadmin
    81
    0

    Turvapaikkapolitiikka on kiristynyt Euroopassa ja reitit Eurooppaan muuttuvat. Vuoden 2015 syksyllä Eurooppaan saapui päivittäin yli 20 000 turvapaikanhakijaa ja Suomeenkin satoja turvapaikanhakijoita päivässä. Vuoden 2018 loppukesällä määrät Euroopassa ovat pudonneet muutamiin satoihin päivässä.

    Vuonna 2015 ylivoimaisesti yleisin reitti Eurooppaan kulki Turkin kautta Kreikan saarille. Pienen Lesboksen saaren kautta kulki yli puoli miljoonaa muuttajaa ja turvapaikanhakijaa. Keväällä 2016 Euroopan unioni ja Turkki sopivat, että muuttajia ei päästetä enää yhtä helposti unioniin ja että heitä voidaan palauttaa Turkkiin. Unioni sitoutui maksamaan Turkille miljardeja euroja ja antoi tukea Turkin poliittiselle johdolle.

    Eurooppaan tulijoiden määrä vähentyi keväällä 2016 oleellisesti. Muuttoliike Saharan eteläpuolisesta Afrikasta kohti Eurooppaa kuitenkin jatkui. Muuttajien seksuaalinen ja fyysinen hyväksikäyttö oli yleistä matkan varrella ja rajojen ylityspaikoissa. Heitä myytiin jopa orjiksi. Muuttajat alkoivat siirtyä Libyaan. Sieltä he jatkoivat Välimeren ylittävällä keskisellä reitillä kohti Italian saaria. Muuttajia merestä pelastavat laivat siirtyivät lähemmäksi Libyan aluevesirajaa, reilun kymmenen kilometrin päähän maan rannikosta. Salakuljettajat pystyivät laittamaan entistä suurempia määriä muuttajia aiempaa huonokuntoisempiin veneisiin. Hukkujien määrä alkoi kasvaa.

    Kesällä 2018 Italian uusi hallitus päätti rajoittaa muuttajien ja turvapaikanhakijoiden pääsyä Italiaan. Italian lähellä sijaitseva pieni Maltan valtio ei myöskään juurikaan ota turvapaikanhakijoita vastaan. Kulku keskisellä reitillä yli Välimeren on vähentynyt oleellisesti.

    Muuttovirrat kohti Eurooppaa kuitenkin jatkuvat. Kesällä 2018 läntisestä reitistä Marokosta Espanjaan tuli yleisin reitti yli Välimeren. Muuttajat yrittävät ylittää merivirtojen, tuulien ja tiheän meriliikenteen suhteen vaarallista Gibraltarin salmea. Eurooppaa 14 kilometrin päässä yritetään tavoittaa uimalla, piiloutumalla laivoihin ja veneisiin, roikkumalla köysissä laivojen perässä, itse kyhätyillä lautoilla ja veneillä. Usein matka tyrehtyy, sillä uimarien voimat ehtyvät, veneet uppoavat ja viranomaiset jopa ampuvat rajaa laittomasti ylittäviä. Heinäkuussa Pohjois-Afrikassa Espanjalle kuuluvaan Ceutan kaupunkia ympäröivän korkean raja-aidan yli kiipesi yhdellä kertaa yli 600 muuttajaa. Espanjan hallitus on kieltänyt muuttajien välittömän palautuksen Marokkoon ennen turvapaikkahakemuksen tutkimista, mutta tätä tapahtuu edelleen.

    Manuel Castells, yksi maailman tunnetuimpia yhteiskuntatieteilijöitä, kirjoitti (La Vanguardia 30.6.), miten muuttajia, turvapaikanhakijoita ja paperittomia koskeva viimeaikainen keskustelu ja kohtelu osoittavat, miten natsismi on palaamassa osaksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden politiikkaa. On helpompi huutaa ”rajat kiinni, meille ensin, muut ulos” kuin etsiä taloudelliseen tasa-arvoon ja kattavaan demokratiaan perustuvia kestäviä ratkaisuja. Muuttoliikkeen taustalla olevat taloudelliset ja poliittiset haasteet eivät ratkea tiukentamalla Euroopan unionin rajoja.

    Jussi S. Jauhiainen on maantieteen professori Turun yliopistossa ja tutkimuskonsortion URMI johtaja. Blogiteksti on muokattu Turun Sanomissa 28.7.2018 ilmestyneestä kirjoituksesta.

    Continue Reading
  • Erillään kaupungissa? Kaupungit kestävällä tiellä? URMI:n seminaari- ja työpajakimara takanapäin

    14 joulu 2016
    Kaisa Schmidt-Thomé
    1238
    0

    Marraskuun harmaudessa maltettiin hyvin keskittyä kaupungistuneen yhteiskunnan tärkeisiin kysymyksiin. Sekä yhteiskunnallisen eriarvoistumisen tilallinen dynamiikka että kestävän kaupunkikehityksen tavoitehierarkia puhuttivat niin asiantuntijoita kuin suurta yleisöä URMI-hankkeen tapahtumakimaran aikana.  

    Eriytymisestä yhdessä

    Segregaatio tuntuu kiinnostavan yhä useampia toimijoita. Aiheesta kirjoitettu politiikkapaperi poiki useita lehtijuttuja valtakunnalliseen mediaan, ja 28.11.2016 ympäristöministeriössä järjestetty URMI-seminaari houkutteli paikalle laajan osallistujakunnan.

    Läsnäolijoiden moninaisuus yllätti järjestäjät. Etenkin etnisen segregaation tulevaisuus askarruttaa myös kotouttamisen ja monikulttuurisuuden kanssa työskenteleviä tahoja. Myös turvapaikanhakijoiden muuttopäätöksiä yritetään ennakoida. Lyhyellä tähtäimellä on selvää, että negatiivisten turvapaikkapäätösten suma ja Suomen talvi ei ole hyvä yhdistelmä. Astetta pidemmän aikavälin kysymys on, onko turvapaikanhakijoiden ja -saajien lähivuosien tulevaisuus koko Suomen vai pelkästään suurien kaupunkiseutujen kysymys?

    Monien osallistujien mielestä seminaaripäivän parasta antia olivat ulkomaisten asiantuntijoiden puheenvuorot. URMI:n alkutaipale sai Maarten van Hamin ja Tiit Tammarun kansainvälisestä vertailututkimuksesta mainiota sparrausta ja nuotteja tutkimusasetelman kohdistamiseen Suomessa. Tätä tuki myös Katja Vilkaman kommenttipuheenvuoro.

    Roger Andersson kertoi Ruotsin tilanteesta turvapaikanhakijoiden suhteen. Pääsimmekin yhdessä arvuuttelemaan, miten Ruotsin jo ennestään tukalat asuntomarkkinat tulevat jatkossa toimimaan. Työpajaosuudessa kohdistimme katseet Suomeen ja erittelimme segregaation torjumisen haasteita suhteessa ohjauskeinoihin ja läsnäolijoiden työtehtäviin ja näkemyksiin.

    Kestävästi, benchmarkaten?

    Kaupunkivertailuja ja benchmarkkauksia tehdään jatkuvalla syötöllä, mutta vain osaa niistä voi hyödyntää kaupunkien kestävän kehityksen seurannassa. Myös seurantatarpeita on monia: välillä tarvitaan kaikenkattavia pitkän aikavälin muutostarkasteluja, mutta joskus riittää tieto tärkeimpien verrokkikaupunkien mahdollisesta edistyksestä.

    URMI:n 29.11.2016 järjestämässä Kestääkö kauan? -seminaarissa puitiin olemassaolevia vertailuja ja kuultiin kaupunkien kokemuksia ja näkemyksiä niiden käytöstä. Keskustelua pohjustivat tutkimusprofessori Miimu Airaksinen (VTT) ja URMI-hankkeen Kestävyys-työpaketin johtaja professori Marko Joas (Åbo Akademi). Joas kertoi mm. Covenant of mayors -vertailusta ja ihmetteli, miksi suomalaiset kaupungit eivät näytä ottaneen sitä aktiiviseen käyttöön. Perusasetelma tuntui muutenkin olevan se, että suomalaisten kaupunkien tulisi aktiivisemmin kommunikoida tavoitteistaan ja edistymisestään. Kotimaisten verkostojen rinnalla olisi hyvä kuljettaa myös kansainvälistä perspektiiviä.

    Seminaariin kuului myös työpajaosuus, jossa pohdittiin kestävän kehityksen eräänlaisen johtotähden eli hiilineutraaliuden tavoittelun keinoja ja keinojen välistä hierarkiaa. Pohdimme myös, mitkä teemat saattavat olla jäämässä ilmastonmuutoksen varjoon. Työstimme keskusteluista koosteen hankkeen tutkijoille ja työpajaan osallistuneille, mutta koostetta voivat toki hyödyntää kaikki kiinnostuneet. Kysykää tarvittaessa lisätietoja!

    Tilaisuuksissa pidetyt esitykset:

    28.11.2016

    Maarten van Ham & Tiit Tammaru: Increasing Socio-Economic Segregation in European Cities

    Katja Vilkama: Comments and reflections – Segregation: drivers, dynamics and intervention strategies

    Roger Andersson: Refugee immigration to Sweden – national and local challenges facing communities and refugees

    Lisäksi saatavilla on seminaaripäivän taustaesitys, joka sisältää mm. muutamia URMI:n tutkijoiden dioja ja työpajavaiheiden ohjeistukset. Laadimme myös pienen koosteen työpajavaiheen keskusteluista.   

    29.11.2016

    Miimu Airaksinen: Habitat III, globaali näkökulma

    Marko Joas: Kestääkö kauan? – URMI-seminaari asiantuntijoille kaupunkien kestävän kehityksen benchmarkkauksesta

    Kaisu Anttonen: Kommenttipuheenvuoro Tampereelta

    Lisäksi saatavilla tiivis kooste työpaja-aineistosta.

    Seuraava URMI-seminaari järjestetään Tampereella 2.2.2017.

    Continue Reading
  • Digitalisaation mahdollisuudet kotoutumisessa

    13 joulu 2016
    Maria Merisalo
    1111
    0

    Internetistä, sosiaalisesta mediasta ja mobiiliapplikaatioista on tullut monin tavoin tärkeitä tiedon ja vuorovaikutuksen kanavia ja palveluita. Niiden kautta ihmiset etsivät ja jakavat tietoa ja ylläpitävät omia sosiaalisia verkostojaan, jotka voivat tuottaa käyttäjilleen hyötyjä, esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin ja luottamukseen liittyvää sosiaalista pääomaa.

    Näiden teknologioiden hyödyntäminen on monin tavoin merkityksellistä myös turvapaikanhakijoille alkaen esimerkiksi muuttopäätöksestä ja -matkasta kotimaastaan kohdemaahan, vastaanottokeskuksessa vietettyyn aikaan ja oleskeluluvan saamisen jälkeen kotoutumisessa. Käytännön esimerkkejä hyödyistä on esimerkiksi työpaikan ja koulutusmahdollisuuksien etsiminen ja löytäminen, sosiaalisten verkostojen ylläpitäminen tai uuteen asuinympäristöön tutustuminen (esim. Alam & Imran 2015; Khvorostianov ym. 2012). Turvapaikanhakijoiden informaatio- ja kommunikaatioteknologian peruskäyttötaitojen täydellinen puuttuminen voi merkittävästi haitata yhteiskuntaan sopeutumista, koska näiden taitojen merkitys on läpäissyt länsimaiset yhteiskunnat laajalti (Codagnone & Kluzer 2011).

    Näiden teknologioiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin tietyt resurssit käyttäjiltään. Turvapaikanhakijat ovat heterogeeninen ryhmä, joukossa on mm. luku- ja kirjoitustaidottomia sekä korkeakoulutettuja, ryhmä taloudellisilta, sosiaalisilta ja kulttuurisilta taustoiltaan erilaisia ihmisiä. Pohdittaessa, miten turvapaikanhakijat voivat hyödyntää esimerkiksi internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiiliapplikaatioita, onkin ensin tarkkailtava ja havaittava, kenellä on ja kenellä ei ole mahdollisuutta, osaamista ja/tai halukkuutta näiden teknologioiden hyödyntämiseen (esim. Alam & Imran 2015; Merisalo 2016).

    Kotouttamisen ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisen osalta sama pätee viranomaisiin: onko esimerkiksi kunnilla mahdollisuutta, osaamista ja/tai halukkuutta tuottaa internet-sivuilleen tietoa eri kielillä kunnan tarjoamista palveluista turvapaikanhakijoille tai kotouttamiskoulutusta tarjoavilla tahoilla mahdollisuutta, osaamista ja/tai halukkuutta panostaa kotouttamiseen digitaalisia teknologioita hyödyntämällä.  Oman mielenkiintoisen lisänsä tuovat yksityiseltä sektorilta nousevat sosiaalista mediaa hyödyntävät kotoutumista tukevat palvelut.

    Internetin, sosiaalisen median ja mobiiliapplikaatioiden hyödyntäminen ei tarjoa yleispätevää ratkaisua kaikille. Näiden teknologioiden tarjoamien hyödyntämismahdollisuuksien tunteminen on kuitenkin entistä tärkeämpää  turvapaikanhakijoiden varhaisen kotoutumisen ja oleskeluluvan saaneiden kotoutumisen nopeuttamiseksi. Tämä on tärkeää paitsi inhimilliseltä kannalta myös taloudellisten ja muiden yhteiskunnallisten vaikutusten takia.

    Maria Merisalo

    Kirjoittaja toimii tutkijatohtorina Turun yliopiston URMI-tiimissä. Hänen tutkimusaiheensa käsittelee tämän blogin teemoja, joihin liittyen häneltä ilmestyy kirjan kappale URMIn alkuvuodesta 2017 julkaisemassa kirjassa turvapaikanhakijoista.

    Alan, K. & S. Imran (2015). The digital divide and social inclusion among refugee migrants. Information Technology & People 28: 2, 344-365.

    Codagnone, C. & S. Kluzer (2011). ICT for the social and economic integration of migrants into Europe. JRC Scientific and Technical Reports. European Commission, Luxembourg Publication Office. 80 s. doi:10.2791/53261

    Khvorostianov, N., N. Elias & G. Nimrod (2012). ’Without it I am nothing’: The internet in the lives of older immigrants. New Media & Society 14: 4, 583-599.

    Merisalo, M. (2016). Electronic capital: Economic and social geographies of digitalization. Department of Geosciences and Geography A43. Unigrafia, Helsinki, 59 s.

     

    Continue Reading