Tuloerot kaupungeissa ja sosiaalisesti kestävä kehitys

2 maalis 2018
urmiadmin
595
0

Kaupungistuminen on globaalisti yhteiskuntiamme muokkaava megatrendi, mikä tarkoittaa, että monissa tilanteissa on järkevää kohdistaa analyyttinen katse kansalliselta tasolta kaupunkitasolle. Kaupungit ovat juuri nyt monien agendojen keskiössä ja myös Suomessa ympäristöministeriö on käynnistämässä kestävän kaupunkikehityksen ohjelmaa, jossa painopistealueina ovat muun muassa segregaation torjunta ja eriarvoisuuden kaventaminen.

Tuloerot osana sosiaalisesti kestävän kehityksen agendaa kaupungeissa

Kestävästä kehityksestä, jonka ulottuvuuksiksi lasketaan ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys, on muodostunut yksi ohjenuora poliittisessa päätöksenteossa eri hallinnollisilla tasoilla – myös kaupungeissa. Kaupunkien sosiaalista kestävyyttä tarkasteltaessa tuloerot ovat osa-alue, johon on kiinnitetty monista syistä suhteellisen vähän huomiota.

Tuloeroja olisi kuitenkin tärkeää tutkia ja seurata myös kaupunkien sisällä, sillä ne ovat yhteydessä moniin muihin eriarvoisuuden muotoihin, kuten poliittisen vallan, asuinalueiden, terveyden ja koulutuksen jakaantumiseen kaupungissa. Nämä taas vaikuttavat siihen, miten kaupungit voivat taata sosiaalisesti kestävän kehityksen nyt ja tulevaisuudessa.

Tuloerot kasvoivat Suomessa voimakkaasti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin. Tämän jälkeen tuloerot ovat pysyneet kohtalaisen tasaisina Gini-kertoimella mitattuna. Suomen tuloerot ovat edelleen alhaiset suhteessa Euroopan unionin keskiarvoon (vastaavasti Gini-kerroin 25,4 ja 30,7).[1]

Tuloeroja mitataan tavallisesti kansallisella tasolla. On kuitenkin vaikea sanoa, keitä ihmiset todellisuudessa pitävät viiteryhmänään, kun he arvioivat tuloeroja ja vertaavat itseään muihin. Voi hyvinkin olla, että tuloerojen mittaaminen kansallista tasoa pienemmällä aluejaolla on lähempänä ihmisten kokemusta tuloeroista.

Kaupungeissa tuloerot korkeammat kuin koko maassa

Tuloerot ovat Helsingissä suuremmat kuin koko maassa (vastaavasti 31,9 ja 27,3 Gini-kertoimella mitattuna ja tarkasteltaessa vain työikäistä väestöä vuonna 2014). Myös Turussa (30,8) ja Tampereella (29,3) taso on koko maata korkeampi. Lisäksi kaikissa näissä kaupungeissa tuloerot ovat suuremmat kuin tarkasteltaessa niitä ympäröivää seutukuntaa. Keskuskaupunkeihin keskittyy usein henkilöitä tulonjaon molemmista ääripäistä.

Tuloerot voivat olla yhteydessä myös kaupunkien sisäiseen eriytymiseen, eli segregaatioon, mutta tämä yhteys on monimutkainen ja siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät, muun muassa asuntopolitiikka ja se, mitä tuloerojen kasvun taustalla oikeastaan on.[2] Esimerkiksi samaan aikaan kun Turussa ja Tampereella tulotason mukainen segregaatio on voimistunut, tuloerojen muutokset ovat olleet varsin vähäisiä. Tuloerojen muutosten voi toisaalta olettaa heijastuvan alueelliseen eriytymiseen viiveellä.

Kaupungin tasolla lasketut tuloerot eivät kerro tulojen alueellisesta jakautumisesta, joka omalta osaltaan voi vaikuttaa kaupungin asukkaiden kokemuksiin tuloeroista. Toistaiseksi on vain vähän tutkittua tietoa siitä, kuinka erilaisia tilanteita ovat esimerkiksi pienituloisen asuminen muiden pienituloisten keskuudessa suurten tuloerojen kaupungissa ja pienituloisen asuminen korkeatuloisella alueella alhaisten tuloerojen kaupungissa. Segregaatio- ja tuloerokehitystä tulisi kaupungeissa seurata joka tapauksessa rinnakkain sosiaalisesti kestävän kehityksen keskeisinä indikaattoreina.

Miten kaupungit voivat vaikuttaa tuloeroihin?

Globaali talous ja muutokset työmarkkinoilla vaikuttavat tuloeroihin, mutta harjoitetulla politiikalla on merkittävä rooli tuloerojen vähentämisessä. Itse asiassa kansallinen politiikka ja instituutiot selittävät parhaiten kehittyneiden maiden välisiä eroja tuloeroissa.

Vähemmän on kuitenkin tutkittua tietoa siitä, millaisella politiikalla kaupungit voivat vaikuttaa tuloeroihin. Kaupunkien keinot ovat rajalliset, ja kaupungit voivat olla hyvin eri asemassa sen suhteen, miten esimerkiksi globalisaatio ja teknologinen kehitys vaikuttavat niissä tuloeroihin riippuen muun muassa niiden elinkeinorakenteesta.

Tiedämme kuitenkin, että kaupunkien investoinnit lasten varhaiskasvatukseen vaikuttavat lasten mahdollisuuksien tasa-arvoon pidemmällä aikavälillä ja mahdollistavat samalla molempien vanhempien työssäkäynnin, minkä taas on nähty vaikuttavan tuloeroja tasaavasti. Samalla tavoin koulutukseen panostaminen läpi ihmisten elämän voi vaikuttaa sekä tuloeroihin että sosiaaliseen liikkuvuuteen.

Kaupunkien elinkeinopolitiikalla osaltaan vaikutetaan siihen, millaisia työpaikkoja on tarjolla ja kuinka paljon. Toisaalta kaavoituksella ja kunnallisverotusasteella mahdollisesti houkutellaan asukkaiksi varakkaita. Varakkaita ja luovaa luokkaa pyytävät kaupungit voivat aiheuttaa ongelmia keskituloisille, kun asuntojen hintataso kallistuu kohtuuttomasti. Asuntopolitiikalla kaupungit voivat kuitenkin mahdollistaa myös pienituloisten asumisen kaupungeissa ja niiden keskustoissa.

Myös kaupunkien järjestämät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeässä asemassa, kun pohditaan laaja-alaisesti tasa-arvoista kehitystä kaupungeissa. Nykyisin kunnilla on valta asettaa erilaisia asiakasmaksuja palveluihin, mikä vaikuttaa etenkin pienituloisten sairaiden toimeentuloon. Ehkäisevillä palveluilla taas voidaan vähentää syrjäytymistä ja parantaa asukkaiden työkykyä. Sote-uudistuksen myötä tätä valtaa valuu kaupungeilta maakunnille.

Myös virkistysalueet, kirjastot ja kulttuuripalvelut voidaan nähdä kaupunkilaisten hyvinvointia tukevina palveluina, jotka ovat myös pienituloisten saavutettavissa.

 

Maria Vaalavuo. Erikoistutkija, PhD. Terveys- ja sosiaalitalouden yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Sosiaalisesti kestävästä kaupungista voi lukea lisää THL:n maaliskuussa 2018 julkaistavasta raportista ”Sosiaalinen kestävyys: asuminen, segregaatio ja tuloerot kolmella kaupunkiseudulla.”

[1] Gini-kerroin mittaa tuloeroja asteikolla 0-100, jossa 0 tarkoittaa tulojen jakautumista täysin tasaisesti henkilöiden välillä ja 100 kuvaa tilannetta, jossa kaikki tulot keskittyvät yhdelle henkilölle. Euroopan Unionin tilastokeskuksen Eurostatin verkkosivulta löytyy vertailutietoja EU-maiden tuloeroista Gini-kertoimella mitattuna: http://ec.europa.eu/eurostat/web/income-and-living-conditions/data/database

[2] Alueellisesta eriytymisestä, eli segregaatiosta, tuloluokkien ja etnisten ryhmien välillä olemme kirjoittaneet tarkemmin mm. URMI Kaupunkianalyysissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *