Segregaatioon vaikuttaminen tahtotilana

30 elo 2017
urmiadmin
225
0

Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuoren tiedotustilaisuudessa (24.8.) esiteltiin kaupungin tulevaa strategiaa. Segregaatioon puuttuminen nousee strategiassa tärkeäksi tekijäksi. Vapaavuoren mukaan Helsingin alueelliset erot ovat kasvaneet ja vaikka suuria ongelmia ei vielä ole, on hiljaisia signaaleja ongelmallisuuden kehittymisestä. Näihin halutaan nyt puuttua aiempaa systemaattisemmin. Tämä vastaa hyvin sitä kuvaa, mikä Urmi-hankkeen tähänastisessa tutkimuksessa on syntynyt, paitsi Helsingin, myös muiden suurimpien kaupunkiemme osalta.

Moniin eurooppalaisiin esimerkkeihin verraten tulemme takamatkalta segregaation syvenemisen suhteen. Kuten Helsingin esimerkistä ilmenee, ei ole tarkoituskaan saavuttaa toisia. Segregaatiota koskevassa tutkimustyössä olen usein miettinyt, missä määrin verrattain hyvä tilanteemme johtuu valistuneesta ennakoivasta politiikasta ja suunnittelusta. Yksiselitteistä vastausta ei ole, ja riippuu ensinnäkin mihin suuntaan – kaupunkiin – katsoo.

Toisaalta takamatkalta tulo mahdollistaa niiden keinovalikoimien analysoimisen ja vaikuttavuuden arvioinnin, joita muualla on toteutettu segregaation hallitsemiseksi. Huolimatta siitä, että keinovalikoimat ovat varsin samankaltaisia eri maissa ja kaupungeissa, ei mallintaminen tai siirrettävyys ole helppoa. Ensinnäkin tulisi tunnistaa millaisin mekanismein segregaation juurisyyt, kuten köyhyys ja työttömyys, synnyttävät ja syventävät alueiden välisiä eroja kussakin tapauksessa. Lisäksi paikalliset olosuhteet sekä institutionaaliset ja hallinnolliset rakenteet pitkine polkuriippuvuuksineen ovat tärkeässä asemassa toimenpiteiden toteuttamistavoissa. Joidenkin alan tutkijoiden mukaan nimenomaan paikallisen tason poliittinen tahtotila ja toimintakulttuuriin liittyvät käytännöt ovat kaikkein oleellisin tekijä segregaation hallinnassa. Ne muodostavat esteitä tai mahdollistavat sujuvuutta yhteisille päämäärille.

Paikallisen tason korostuessa, on oleellista ymmärtää segregaatio laaja-alaisena, monia kaupungin toimialoja koskevana kokonaisuutena. Kuten Urmi-hankkeen aiemmissa yhteyksissä on tuotu esiin, asuntopolitiikan keinot eivät riitä segregaation hallitsemiseen. Se ei liioin koske vain heikko-osaisia alueita, vaan koko kaupunkia tai kaupunkiseutua. Segregaatioon vaikuttaminen voidaankin ymmärtää mitä suurimmassa määrin sosiaalisen kestävyyden toteuttamisena. Asunto-, koulutus-, työllisyys-, kotouttamispolitiikat sekä erilaiset sosiaalisia, kulttuurisia ja osallistavia tavoitteita sisältävät kaupunkilaisille suunnatut ohjelmat vaikuttavat välillisesti myös segregaatioon.

Olen Urmi-tutkimushankkeeseen liittyen haastatellut useita kaupunkien virkamiehiä segregaatio-teemaan liittyvissä kysymyksissä. Haastattelukierros on paljastanut ainakin yhden asian. Pelko siitä, että meillä olisi siiloutuneita ja kyynistyneitä virkamiehiä näiden kysymysten äärellä, on turha. Päinvastoin olen kohdannut työstään innostuneita innovatiivisia ihmisiä, jotka ovat motivoituneita yhteiskunnallisessa palvelutehtävässään. Tämä jos mikä on resurssi, josta kiinni pitäminen on kaupunkien edun mukaista.

Jarkko Rasinkangas, VTT, toimii erikoistutkijana Siirtolaisuusinstituutissa. URMIssa hän tutkii suomalaisten kaupunkien segregaation vastaisia toimenpiteitä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *