Kaupungistumisen “entä jos?”

17 marras 2017
Kaisa Schmidt-Thomé
244
0

Keskustelu Suomen kaupungistumisesta käy tällä hetkellä todella kuumana. Sote- ja maakuntauudistus ovat nostaneet keskusteluun erilaisia evidenssi- ja arvoperustaisia argumentteja kehityksen puolesta ja vastaan. Kaupungistumisen tulevaisuudet kiinnostavat, mutta tulevaisuudesta voi olla vaikea saada otetta. Nykyisten kehitystrendien projisoiminen tulevaisuuteen kertoo vain yhden tarinan kaupungistumisen tulevaisuudesta. Mahdollisuuksien avaruus on tietenkin paljon laajempi, mutta miten eri kehityssuunnat saadaan esiin?

Yksi keino on miettiä, missä kohdissa, millä premisseillä ja millä politiikkatoimilla nykytrendi saataisiin taittumaan tai jopa murtumaan. Mitkä muutosvoimat voisivat olla disruptiivisia; mihin sisältyy suurimpia epävarmuustekijöitä?

Toinen keino on hahmotella nykykehitykselle vaihtoehtoisia skenaarioita, joissa tietyt muutosvoimat ovat päässeet muovaamaan niin kaupunkiseutujen muotoa kuin funktioitakin. Jos tarkastelemme muutosvoimien erilaisia kombinaatioita ja kuvittelemme niiden tuottamia mahdollisia maailmoja, voimme saada oivalluksia, joiden avulla ponnistaa kohti toivottua tulevaisuutta.     

Kolmas (teho-)keino on miettiä, mitkä voisivat olla Suomen kaupungistumisen villejä kortteja. Villeillä korteilla tarkoitetaan äkillisiä muutostekijöitä, joiden ilmaantumista ei aiemman perusteella pystytä ennakoimaan, mutta jotka voivat mullistaa “kaiken”.

Työpajojen tulemia

URMI- ja BEMINE-hankkeet ovat yhteistyössä viritelleet keskustelua Suomen kaupungistumisen tulevaisuudesta – skenaariotyön avulla. Työ jatkuu vielä vuoden 2018 puolellakin, mutta todettakoon tässä muutamia huomioita, joita 1.-2.11.2017 pidetty seminaari ja työpajarupeama tuottivat.

  • Trendinnujertamistalkoot olisivat todellakin paikallaan. Niin sanotun “perusuran” eli nykytrendejä tulevaisuuteen projisoivan kehityskulun myötä syntyvä Suomi 2039 on monella tapaa epätoivottava ellei jopa dystooppinen. Sen nähtiin johtavan taloudelliseen eriarvoistumiseen ja jopa pohjoismaisen hyvinvointivaltion romuttumiseen. Sen mukainen Suomi ei millään voisi vastata ilmastotavoitteisiin, eivätkä osallistujat pitäneet sitä millään muullakaan tavalla kestävänä.
  • On mahdollista nimetä tekijöitä, joiden yhteisvaikutuksena Suomen kaupungistuminen tyssää tykkänään. Vastaavasti, tiettyjen muutosvoimien saadessa tilaa kaupungistumisen eteneminen voi näyttää vääjäämättömältä. Kun kaupungistumista tarkasteltiin asumispreferenssien ja maksukyvyn yhdistelmänä URMI:n Delfoi-kyselyssä, argumentteja löytyi melkein koko tältä jatkumolta. Kun tulevaisuusväite oli “Vuonna 2039 valtaosa Suomen keskiluokasta asuu tiiviimmässä kaupunkirakenteessa kuin nykyään”, yksi vastaus kuului:
    • Oletan että asumispreferensseissä on käynnissä demografinen siirtymä kohti tiivistä ja ”keskitiivistä” kaupunkiasumista. ”Keskiluokka” pystyy toteuttamaan asumisihanteitaan (joihin kuuluvat myös lähiympäristön suhteellinen urbaanius ja hyvät palvelut) parhaiten noissa kohteissa ja sijainneissa, joten väitteellä on suuret mahdollisuudet toteutua.

Vasta-argumentteja löytyi useita, mm. seuraavat:

  • On merkkejä, että monessa kaupungissa omakotitonttien kysyntä on kasvanut rajusti viime vuodesta, eli taisi olla ennenaikaista julistaa, että ihmiset haluavat asua vain kerrostaloissa ja urbaanisti. Myös asuntojen muuttuminen komeroiksi ja asumisen jatkuva kallistuminen kaupunkiseuduilla toimivat tätä vastaan. Ja Euroopassakin on jo maita, joissa suurista kaupungeista muutetaan pienempiin mm. elämänlaadun ja asumisen takia.
  • Liian tiivis kaupunkirakenne on rankkasateiden ja helleaaltojen näkökulmasta (eli ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta) virheellinen suunta, samoin kuin tulvaherkkien merenrantojen rakentaminen (ilman pumppausta monet seudut nopeasti veden vallassa).

Perusuralta irtoavat tulevaisuuspolut

Tekeillä on URMI:n puitteissa ainakin neljä skenaariota Suomen kaupungistumisen tulevaisuudesta.

  • “Perusuralla” kehitys jatkuu nykyiseen suuntaan eikä suuria poliittisia interventioita tehdä, jolloin väestö keskittyy ja asuminen urbanisoituu, vaikka väljempi asuminen pitääkin pintansa pienillä ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla.
  • Toisessa skenaariossa maahanmuutto voimistuu ja tuo uusia asukkaita kaikkialle maahan. Työmarkkinat polarisoituvat: korkean osaamisen työ keskittyy suurimpiin kaupunkeihin, mutta muualla kasvua on lähinnä sote-sektorilla.
  • Kolmannessa digitalisaatio ja työn pirstaloituminen muuttavat kaupunkeja. Globaalien alustajättien valta kasvaa ja väestö keskittyy tiivistyvälle Helsingin metropolialueelle, jonka merkitystä kasvattaa raideyhteys Tallinnaan.
  • Neljännen kautta kuvitellaan, miltä näyttää digitaalinen ja pientalovaltainen “tunnin Suomi”. Siinä osaamisvaltainen teollisuus tuo vaurautta huippunopeiden raideyhteyksien Helsinki-Tampere-Turku-kolmioon. Etenkin sen tuntumassa tapahtuu uutta esikaupungistumista, kun tiivis pientaloasuminen kasvattaa suosiotaan.

Ensimmäisen työstörupeaman perusteella skenaariot tuntuivat saavan Suomen kaupungistumisen tulevaisuudesta kiinnostuneen yleisön ajatukset liikkeelle. Maahanmuutto ja liikkumisen helppous nousivat puheenaiheiksi useissa ryhmissä. Vaikka pientalovaltaisena kuvatun “tunnin Suomen” pohtimista pidettiinkin aluksi vähän tylsänä vaihtoehtona, ryhmät pystyivät kuitenkin tuottamaan kiinnostavia tulevaisuuspolkuja eli kuvittelemaan tapahtumaketjuja nykyisyydestä myös mainittuun nelosskenaarioon.  

Jos nämä skenaariot tuntuvat jatkotyössä liian varovaisilta, voimme ottaa peliin myös villit kortit, kuten joissakin työpajaryhmissä 2.11. jo tehtiin. Entä jos kävisikin näin: “Vaikka Suomi pääosin säästyykin 2025-2030 maailmalla aaltoina raivoavan pandemian haittavaikutuksilta, vauras väestö eristäytyy itselleen ostamiinsa ja rakentamiinsa aidattuihin yhdyskuntiin. Nämä enklaavit ovat pitkälti omavaraisia, ja ulkopuolelta tarvittavien hyödykkeiden toimitukset hoidetaan niihin useimmiten robottikoptereilla.”

Pysy kuulolla, jos haluat liittyä mukaan skenaariotyöhön sen seuraavissa vaiheissa! Kokoamme jälleen Suomen kaupungistumisen tulevaisuudesta kiinnostuneita joukkoja kokoon, kun työpajoissa tehtyjen kuvittelu- ja kuvitusharjoitusten anti palaa yhteisesti pohdittavaksi ja eteenpäin kehiteltäväksi.    

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *