Ajankohtaista

  • Kestävän (kaupunki)kehityksen ikuisuusprojekti

    12 kesä 2017
    urmiadmin
    378
    0

    Brundtlandin komission raportin ”Our Common Future” ilmestymisestä on kulunut 30 vuotta. Suunnilleen siitä lähtien kestävän kehityksen käsite on ollut kiistelty. Akateemisessa keskustelussa syystäkin epämääräisyydestä syytetty ja toisinaan ekologiseen modernisaatioon kiinnitetty määritelmä on kuitenkin onnistunut paaluttamaan vankan poliittis-hallinnollisen perustan. Siitä kertovat uudet YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (sustainable development goals) ja Suomessa se, että Sipilän hallituksen puoliväliriihessä päätettiin polkaista käyntiin kestävän kaupunkikehityksen ohjelma.

     

    Osallisuus ja osallistuminen kestävän kaupunkikehityksen ydintä

    Suomessa kestävän kehityksen ajattelua lähtivät aikoinaan aktiivisesti edistämään isoimmista kaupungeista Helsinki ja Tampere Paikallisagenda 21 -ohjelmilla Rion ympäristökokouksen (1992) jälkimainingeissa. Ne mobilisoivat kaupunkilaisia ja kaupungin virkamiehiä keskusteluun niin kestävän kehityksen sisällöistä kuin kaupunkien tulevaisuudesta. Edistyksellisenä voi pitää sitä, että Paikallisagendassa sisäänrakennettuna oli kaupunkilaisten osallistuminen omaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon ja näkemys siitä, että kestävyyttä rakennetaan paikallisesti ja ihan ruohonjuuritasolta lähtien. Helsingissä kunnianhimoisesti pyrittiin hallinnon sektorirajat ylittävään ohjelmaan, josta kertoo sekin, että asian esittelevä kaupunginjohtaja oli sosiaali- ja terveystoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja.

    Vaikka Paikallisagendan toteutuksen käytännöistä löytyi parantamisen varaa molemmissa kaupungeissa, voi kokemuksista oppia kestävän kaupunkikehityksen ohjelmaa ajatellen. Ohjelman taustalta löytyvä ajattelu on edelleen ajankohtaista monin tavoin. Kestävän kehityksen globaalit tavoitteet saavutetaan tai murennetaan paikallisessa toiminnassa. Ns. kehittyneissä länsimaissa tavoitteisiin voidaan päästä vain jos ne hyväksytään poliittisesti. Tästä syystä osallistuminen ja osallisuus ovat olennainen osa kestävyyttä, erityisesti sen sosiaalista ulottuvuutta. Kokemus siitä, että voi vaikuttaa omaan elinympäristöönsä, on omiaan lisäämään huolenpitoa ympäristöstä ja tekee näkyväksi ihmisen toiminnan vaikutuksia ympäristöön.

     

    Kaupungit osana ympäristön kiertokulkuja

    Kaupungit asettuvat osaksi kiertokulkua ympäristönsä kanssa. Ne hyödyntävät luonnon resursseja ja työntävät jätettä ympäristöönsä. Kaupunkilaisten etu on, että nämä kiertokulut pysyvät tasapainossa siten, että kaupungeissa on puhdasta vettä, ilmaa ja maaperää. Ilman niitä on vaikeaa nähdä, että talouden kestävyydellä olisi mitään edellytyksiä – ainakaan kovin pitkällä aikajänteellä.

    Paikallinen hallintatapa määrittyy suhteessa ylipaikalliseen toimintaympäristöön ja paikallisiin valtarakenteisiin, jotka muodostuvat virallisten ja epävirallisten verkostojen, viranhaltijoiden ja poliittisin perustein valittujen päätöksentekijöiden vuorovaikutuksessa. Helsingissä näitä valtarakenteita ravistellaan parhaillaan, kun kaupunki on ottanut käyttöönsä uuden johtamisjärjestelmän. Tässä muutoksessa saattaa piillä myös kestävän kaupunkikehityksen mahdollisuus, mikäli kaupunkilaisten osallistuminen heidän omaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon otetaan vakavasti. Pelkkä organisaatiomuutos ei kuitenkaan riitä suuntamaan Helsinkiä kestävän kaupunkikehityksen uralle.

    Todellisen muutoksen siementä voi hakea siitä, miten kaupunkilaiset ja heidän tuottamansa tieto saataisiin käyttöön ja hyödynnetyksi paikallisessa päätöksenteossa. Se saattaisi auttaa myös ylittämään hallinnon siiloja, jotka vaikuttavat poliittisen päätöksenteon käytäntöihin, eivätkä välttämättä aina kovin hyvällä tavalla. Kestävästä kehityksestä olisi jo aika saada kaupunkikehitystä läpileikkaava teema. Tämä voisi toteutua, jos sosiaalinen kestävyys otettaisiin hetkeksi keskiöön.

     

    Paula Saikkonen

    Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana sosiaalipolitiikan tutkimusyksikössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.

     

    Lähteet:

    Saikkonen, Paula (2015). Riskitieto kuntapäätöksenteossa. Tapauksena saastunut maaperä Helsingissä. Helsingin yliopisto: Sosiaalitieteiden laitos 2015:9.

    Continue Reading
  • URMI USA:ssa – AAG Annual Meeting 2017 5.-9.4.2017

    15 touko 2017
    urmiadmin
    315
    0

    Huhtikuun alussa osa URMI-hankkeen tutkijoista matkusti Bostoniin Yhdysvaltoihin yhteen suurimmista maantieteen konferensseista. Kyseessä oli American Association of Geographersin (AAG) järjestämä Annual Meeting, joka on vuosittain järjestettävä, mutta paikkaa vaihtava konferenssi. Tänä vuonna konferenssi järjestettiin siis Bostonissa, viime vuonna San Franciscossa ja vuonna 2018 New Orleansissa. Konferenssi koostuu paperi- ja posterisessioista, paneelikeskusteluista, luennoista, työpajoista, ekskursioista sekä muista oheistapahtumista ja osallistujia on lähes 10 000 ympäri maailmaa.

    URMI-hankkeen tiimoilta työpaketti 1 (Kaupungistumisen tulevaisuudet) järjesti konferenssissa kaksi sessiota: Drivers of Urbanization Today and Tomorrow – Part 1 theory ja Drivers of Urbanization Today and Tomorrow – Part 2 cases. Puheenjohtajana toimi Panu Lehtovuori (TTY) ja oman esityksensä pitivät ulkomaalaisten esiintyjien ohella Jenni Partanen (TTY), Damiano Cerrone (TTY), Hanna Heino (TY) ja allekirjoittanut. Heidän lisäkseen konferenssissa oman esityksensä maahanmuutosta pitivät myös URMI-hankkeen konsortiojohtaja Jussi Jauhiainen (TY) ja tutkija Lotta Koistinen (TY).

    URMI:n sessiot pidettiin peräkkäin heti keskiviikkoaamuna klo 8 alkaen. Kaiken kaikkiaan näissä kahdessa URMI:n sessiossa kuultiin mielenkiintoisia esityksiä urbanisaatiosta eri näkökulmista. Erityisen herättelevää oli jälleen Kiinan urbanisoitumisen skaala, heillä kun pikkukaupungeissakin on jo 200 000 asukasta, puhumattakaan suurkaupungeista, joista esimerkiksi Tianjiniin mahtuisi asumaan kolme Suomellista asukkaita.

    Itse saavuin Bostoniin maanantaina 3.4. illalla yhdessä Jenni Partasen, Hanna Heinon ja Lotta Koistisen kanssa. Tiistaina meillä oli Jennin kanssa hieman aikaa katsella kaupunkia sadesäässä ja nauttia mm. Quincy Marketin tunnelmasta. Lisäksi olimme varanneet aikaa rekisteröitymiseen sekä esitysten viimeistelyyn. Rekisteröityessä meille selvisi, että sessiomme pidettäisiin noin 400 hengen salissa. Tämä tieto yhdistettynä ensikertalaisuuteen kansainvälisessä konferenssissa, jännitti oman esityksen pitäminen melko paljonkin. Oma esitys kaupungistumisasteista ja niihin liittyvistä aluemääritelmistä meni kuitenkin ihan hyvin, jonka jälkeen sai keskittyä täysin konferenssin antiin.

    JVkuva1+2

    Kuva 1 ja 2: Sadepäivä Bostonissa

    Mielenkiintoisista esityksistä konferenssissa ei todellakaan siis ollut runsaudenpulaa, sessioita kun oli päivittäin 8.00-19.00 ja rinnakkaisia sessioita samaan aikaan lähes sata. Abstraktikirja oli kuin puhelinluettelo. AAG on kehittänyt osallistujille avuksi mobiilisovelluksen, josta löytyvät niin ohjelma, sessiot, paikat kuin abstraktitkin. Sen avulla oli helpompaa koostaa oma päivittäinen aikataulu, joskin ei siis helppoa, parhaimmillaan oli omassa kalenterissa samaan aikaan seitsemänkin sessiota. Voi sitä valinnan vaikeutta! Itse kävin siis viiden päivän aikana kuuntelemassa 49 esitystä ja 5 paneelikeskustelua. Joitain erityisen hyvin mieleen jääneitä esityksiä, sessioita ja paneeleita olivat:

    • Paneelikeskustelu ”What is ”rural”?”: mielenkiintoista keskustelua ruraalin alueen määrittelystä Yhdysvalloissa. Vaikka ruraali ja urbaani usein onkin asetettu vastakkain ja maaseutu- ja kaupunkitutkijat huutelevat usein vastakkaisista leireistä, ainakin aluemääritelmien suhteen painitaan täysin samanlaisten ongelmien kanssa.
    • Michael F. Goodchildin esitys epävarmuudesta ja kontekstin tärkeydestä (Uncertainty and Context in Geography and GISience Featured Theme Opening Plenary:ssä): havahduttava esitys siitä, miten mikään GIS-data ei ole varmaa, eivät edes ne koordinaatit. Tutkimusalueen koosta ja yleistämisessä pitää olla tarkkana: liian suuressa alueessa vaarana yksittäisen, vahvan paikallisen ilmiön ”häivyttyminen”. Muistutus myös kontekstin määrittelyn tärkeydestä.
    • Seokhoi Yimin esitys Etelä-Korean maallemuutosta (Geographical Features and Implications of Urban to Rural Migration in South Korea): Etelä-Koreassa on jo tilastoissa näkyvä ilmiö maallemuutossa. Vaikka osa selittynee suurten ikäluokkien eläköitymiselle, näkyy ilmiö kuitenkin kaikissa ikäryhmissä. Nouseeko tämä ilmiönä esiin myös esimerkiksi Suomessa ja missä vaiheessa? (vrt. Lehtovuoren blogikirjoitus: http://urmi.fi/what-after-urbanization/)
    • sessio “Planetary Urbanization 3: Territories of Extended Urbanization” ja samaan aihepiiriin liittyen Christian Schmidin esitys “Towards a New Voculabulary of Urbanization processes”: mielenkiintoisia esityksiä koskien esimerkiksi takamaiden määrittelyä, merien urbanisoitumista ja urbanisaatiosta prosessina. Planetaarinen urbanisaatio ylipäätään on mielenkiintoinen tutkimussuunta urbanisaation käsitteellistämisessä ja tutkimuksessa.
    • Rob D. Feickin esitys dataan liittyvästä epävarmuudesta (“The spatial disconnect problem”): muistutus siitä, että (sosiaalisen median) kuva-aineistojen tulkinnassa pitää olla tarkkana: kuvan kohde ja kuvan ottajan koordinaatit eivät läheskään aina ole samat. Yksi tutkijayhteisön haasteista on dataan liittyvän epävarmuuden sekä sen tutkimustuloksiin vaikutuksen ymmärtäminen.

    Voin vain täysin sydämin suositella tätä konferenssia kaikille, joiden tutkimus edes etäisesti liittyy jotenkin paikkaan tai tilaan. Konferenssi antoi paljon uusia ajatuksia ja samalla myös uudenlaista innostusta oman tutkimustyön tekemiseen. Konferenssi on myös loistava paikka verkostoitumiseen.

    Viimeisenä päivänä sunnuntaina mielenkiintoisia sessioita oli enää vain aamupäivällä, joten URMI:n naisväki treffasi Pikku-Italiassa kodikkaassa italialaisravintolassa pastalautasten äärellä. Hanna ja Lotta olivat kulkemassa kuuluisaa Freedom Trailia, jonka varrelle tuo ravintolakin osui. Ruokailun jälkeen tamperelaiset liittyivät joksikin matkaa turkulaisten seuraan tuon historiallisen reitin varrelle. North Stationin kohdalla oli aika sanoa hyvästit ja tamperelaiset jatkoivat Harvardin yliopiston luonnonhistorialliseen museoon, jossa olivat esillä kuuluisat lasikukka-, fossiili- ja täytettyjen eläinten kokoelmat.

    JVkuva3+4

    Kuva 3 ja 4: Paul Revere ja URMI:n AAG-naiset

    JVkuva5+6

    Kuva 5: Freedom Trailin päätös: Bunker Hill Monument; Kuva 6: Leonard P. Zakim Bunker Hill Memorial Bridge

    JVkuva7+8+9

    Kuva7: John Harvard; Kuva 8 ja 9: Harvardin luonnonhistoriallinen museo sekä sen asukas

    Bostonista itse jatkoin vielä New Yorkiin maanantaina yhdessä Panu Lehtovuoren ja erään toisen TTY:n hankkeen tutkijan kanssa. Olin itse saanut sovittua tiistai-aamulle kokouksen YK:n väestö-osaston tutkijan Sara Hertogin kanssa keskustellakseni urbaanien alueiden määritelmistä sekä niiden käyttökohteista. Tapaaminen oli hyvin mielenkiintoinen ja sain paljon uutta tietoa ja uusia ajatuksia. Myös jo pelkästään vierailu YK:ssa oli sykähdyttävä kokemus: toimistojen ulkopuolella kävi jatkuva eri kansalaisuuksien ja positiivisen kiireen kuhina. Ja tekihän tuo New York muutenkin lähtemättömän vaikutuksen ensikertalaiseen. Tämä oli ensimmäinen kertani Yhdysvalloissa, muttei takuulla viimeinen.

    JVkuva10+11

    Kuva 10: Two United Nations Plaza; Kuva 11: YK:n kulkukortti

    JVkuva12+13+14

    Kuva 12: One World Trade Center; Kuva 13: Manhattan; Kuva 14: Westfield WTC

    JVkuva15+16+17

    Kuva 15: Flatiron Building; 5th ; Kuva 16:venue Building Clock; Kuva 17: Rockefeller Plaza, Comcast Building entrance

    Jaana Vanhatalo

    Kuvat copyright Jaana Vanhatalo

    Kirjoittaja toimii projektitutkijana Tampereen teknillisellä yliopistolla. URMI-hankkeessa hänen tutkimuksensa käsittelee Suomen sekä valittujen case-maiden kaupungistumisasteita sekä niihin liittyviä aluemääritelmiä.

    Continue Reading
  • Ilmainen joukkoliikenne Tallinnassa

    2 touko 2017
    urmiadmin
    310
    0

    Tallinnassa alkoi vuonna 2013 käytäntö, jossa Tallinnaan rekisteröitynyt asukas voi käyttää ilmaiseksi joukkoliikennettä Tallinnassa. Myös joukkoliikenteen reittejä ja kalustoa on parannettu. Viron pääkaupunki Tallinna 430 000 asukkaallaan on maailman suurimpia kaupunkeja, jossa on ilmainen joukkoliikenne.

    Käyttäjille ilmainen joukkoliikenne toteutettiin alle vuodessa. Virolaiseen tapaan hanke toteutettiin nopeasti, eikä hankkeesta käyty juurikaan poliittista keskustelua. Ei myöskään tehty etukäteen taloudellisia analyysejä, vaan ryhdyttiin reippaasti toimeen. Tallinnaa hallitsevalla puolueella oli tuolloin määräenemmistö valtuustossa, joten päätöksenteko oli nopeaa. Puolueen kannattajat olivat tyytyväisiä.

    Asukkailta kysyttiin mielipidettä, vaikka heitä ei muuten otettukaan suunnitteluprosessiin. Keväällä 2012 järjestettiin Tallinnassa neuvoa-antava kansanäänestys asiasta. Äänestäneistä 75 % kannatti ilmaista joukkoliikennettä, mutta äänestykseen osallistui 15 % äänioikeutetuista tallinnalaisista. Enemmistön kannatusta käytettiin yhtenä perusteluna hankkeen toteuttamiseksi.

    Ilmaisen joukkoliikenteen pitkäaikaisen taloudellisen vaikutuksen arviointi on vaikeaa. Lyhyellä aikavälillä ilmainen joukkoliikenne on ollut taloudellisesti kannattavaa Tallinnalle. Tallinnan virallinen väkiluku on kasvanut nopeasti yli 30 000 asukkaalla. Ihmiset eivät muuta Tallinnaan pelkästään ilmaisen joukkoliikenteen vuoksi, mutta se on yksi syy rekisteröityä Tallinnan viralliseksi asukkaaksi. Tästä on Tallinnalle hyötyä, sillä valtio palauttaa Tallinnalle verokertymää perustuen rekisteröityneisiin asukkaisiin. Verojen palautuksen määrä on väkiluvun kasvun myötä enemmän kuin ilmaisesta joukkoliikenteestä aiheutuu kuluja Tallinnalle.

    Joukkoliikenteen käyttö on lisääntynyt Tallinnassa 15 % muutaman viime vuoden aikana. Ilmainen joukkoliikenne on tuonut sosiaalisia ja ympäristöhyötyjä. Jotkut ovat siirtyneet autoista joukkoliikenteen käyttäjiksi. Matkustus joukkoliikenteellä ei ole enää taloudellinen rasite köyhimmällekään tallinnalaiselle. Samalla tallinnalaisten kävelymatkat ja polkupyörän käyttö ovat vähentyneet kun voi hypätä lyhyeksikin matkaksi ilmaiseen joukkoliikenteeseen.

    Tallinnan ilmainen joukkoliikenne on tuonut haitallistakin kilpailua Tallinnan kaupunkiseudulla. Osa Tallinnaan rekisteröityneistä jopa asuu Tallinnan ulkopuolella, joten verotulot valuvat lähiseudun kunnista Tallinnaan. Kestävän kehityksen paremmaksi saavuttamiseksi tulee käyttäjille ilmainen joukkoliikenne ulottaa kokonaisuudessaan toiminnalliselle kaupunkiseudulle. Virossa on jo suunnitelmia muuttaa maakuntien sisäinen joukkoliikenne käyttäjille ilmaiseksi.

     

    Tarmo Pikner & Jussi S. Jauhiainen

    Continue Reading
  • Urban sustainability in Finland 2030 – reality or illusion?

    27 maalis 2017
    urmiadmin
    1965
    0

    More than half the world’s population lives in cities or towns, in areas that can be defined as urban. By 2030 it is estimated that 6 out of 10 people will be urban dwellers (UN, 2017). The world’s cities occupy just 3 per cent of the land area, but account up to 80 per cent of energy consumption and 75 per cent of carbon emissions (UN, 2017). Climate change, based on carbon emissions, is by far the most pressing global environmental problem that we face today.

    As carbon emissions emitted by urban areas are one of the root causes of climate change, urban sustainability have become a priority in countries across the globe. The United Nations Sustainable Development Goals – SDGs, a key component of the new global sustainability 2030 Agenda, comprising 17 overarching goals and 169 targets of sustainable development to be achieved by 2030, guides the world in its ambitions to achieve urban sustainability. The SDGs accentuate the vital role cities have on a global scale. The importance of local governments (and local policies) is emphasized in particular by SDG Nr 11, ‘Make cities and human settlements inclusive, safe, resilient and sustainable’.

    The report on the implementation of Agenda 2030 in Finland accentuates that the preconditions for making Finnish cities inclusive, safe, resilient and sustainable, are excellent (Agenda 2030 in Finland, 2016). While Finland may have excellent preconditions to meet global urban sustainability 2030 targets, there are also goals still to work with – such as reducing the adverse per capita environmental impact of cities and implementing integrated policies and plans towards resource efficiency, mitigation and adaptation to climate change.

    The contextual setting for urban sustainability in Finland can in general be described as challenging. Implementation of local work for sustainability is only to a limited degree binding for cities in Finland, the state has left the work to cities, at best steering this development with (positive) economic support and non-binding law. Up till now, the local work for sustainability in Finland has been reliant on ad-hoc based activity, often driven by a group of pro-active cities. Pro-active cities engage voluntarily in local sustainability thru participation in e.g. project activity, which provide a just-in-time collaborative platform on which to enable sustainability activities and promote policy development. For example, only about 15 per cent of Finnish cities work with local climate change goals, 12 larger cities within the European policy tool Covenant of Mayors and additional 35 smaller local governments within the national HINKU-network. As all major cities are working with local climate change goals, a majority of the citizens are included in this work.

    Finland is a forerunner in relation to sustainability activities, and is one of the first countries to adopt a National Strategy for Sustainable Development. Finland is praised for its broad-based multi-stakeholder participation process that aspires to engage the society in sustainability efforts. This is illustrated by the 2050 Commitment, where authorities, individuals, NGOs, associations, businesses are asked to commit to sustainability. Yet, when it comes to urban sustainability, Finland relies on the voluntary engagement of a few cities. The work on urban sustainability is not regular, involving the broad field of cities. There is a general scarcity of suitable local indicators in Finland, and a lack of use of the available indicators. A systematic monitoring of the sustainability progress is a necessity as to urban sustainability is to become a reality and not stay as an illusion.

    Sam Grönholm is a PhD candidate and project researcher at Åbo Akademi University, Department of Political Science.

    Sources:

    Agenda 2030 in Finland: Key questions and indicators of sustainable development:

    https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75438

    Covenant of Mayors: http://www.covenantofmayors.eu/index_en.html

    HINKU Network: http://www.hinku-foorumi.fi/fi-FI

    UN data: http://www.un.org/sustainabledevelopment/cities/

    2050 Commitment: https://commitment2050.fi/

    Continue Reading
  • Kenelle turvapaikka Suomesta?

    2 maalis 2017
    urmiadmin
    599
    0

    URMI:n tutkimus vuoden 2015 turvapaikanhakijoista on valmistunut. Turvapaikkaa haki Suomesta 32 476 henkilöä vuonna 2015. Kaksi kolmesta tuli Irakista ja tuhansia Afganistanista ja Somaliasta.

    Turvapaikanhakijoiden määrästä huolestuneena Suomen viranomaiset vaikeuttavat turvapaikan saamista. Niinpä enemmistö on saanut Maahanmuuttovirastolta kielteisen turvapaikkapäätöksen. Päätöksistä valitetaan oikeuteen. Joka neljäs Maahanmuuttoviraston päätös on kumottu hallinto-oikeudessa. Turvapaikanhakijoita koskeva päätöksenteko on muuttunut ailahtelevaksi.

    Turvapaikkamenettely on monilla kesken, mutta arviolta yli 10 000 saa turvapaikan ja oleskeluluvan. Enemmistö muuttaa Suomen suurimmille kaupunkiseuduille, erityisesti Helsinkiin ja Turkuun. Tuhannet Irakista tulleet ovat jo saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta Suomen viranomaiset pystyvät poistamaan heistä pakolla vain muutamia viikoittain.

    Monet, jopa tuhannet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista jäävät Suomeen joksikin aikaa paperittomina ilman täyttä laillista oleskeluoikeutta. Paperittomuudesta tulee pysyvä ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. Sisäministeriö joutui taipumaan vuoden 2016 lopussa tiukasta linjastaan paperittomien suhteen. Valtio maksaa kunnille paperittomista aiheutuvat suorat kustannukset. Kuntien tulee rekisteröidä paperittomat ja ohjata heitä vapaaehtoiseen Suomesta poistumiseen. Monet paperittomat pelkäävät tätä. He turvautuvat myös epävirallisiin ja laittomiin käytäntöihin asunnon, tulon ja terveydenhoidon hankkimisessa. Paperittomien hyväksikäyttö työpaikoilla ja asumisen järjestelyissä yleistyy.

    Sosiaalinen media on tärkeää turvapaikanhakijoille. Käytännössä kaikilla on älykännykkä ja netin kautta yhteys ystäviin ja sukulaisiin Suomessa ja ulkomailla. Suomessa neljä viidestä heistä käyttää internetiä päivittäin – paljon enemmän ja useammin kuin lähtömaassa. Kaksi kolmesta etsii internetistä tietoa mahdollisesta tulevasta asuinpaikastaan Suomessa. Yhdeksän kymmenestä turvapaikanhakijasta hyödyntää mobiilisovelluksia suomen kielen oppimiseen.

    Pitkä ja sekava turvapaikkamenettely haittaa kotoutumisen käynnistymistä. Virallisesti kotoutumisprosessi aloitetaan vasta jos turvapaikanhakija saa myönteisen turvapaikkapäätöksen. Yli vuoden odottelu prosessissa kuluttaa aikaa ja resursseja hakijalta ja viranomaisilta. Kotoutumista tukisivat aktiiviset arkipäivän käytännöt, kohtaamiset ja tilat turvapaikkamenettelyn alusta alkaen sekä internetin ja sosiaalisen median parempi hyödyntäminen.

    Järjestäytynyt rikollisuus on osa turvapaikkabisnestä. Sen taloudellinen merkitys on vuosittain miljardeja euroja. Vuonna 2015 Suomi sai vain kolme prosenttia Euroopan unionin turvapaikanhakijoista. Uudet suuret joukot odottavat jo Euroopan unionin ulkorajoilla. Viranomaisten ja muiden toimijoiden tulee varautua suuriin määriin turvapaikanhakijoita Suomessa.

    Blogi perustuu Jussi S. Jauhiaisen alioon Turun Sanomissa 23.2.2017

    URMI-hankkeen tutkimus ”Turvapaikka Suomesta? Vuoden 2015 turvapaikanhakijat ja ja turvapaikkaprosessit Suomessa” saatavilla digitaalisesti Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitoksen nettisivuilta: http://www.utu.fi/fi/yksikot/sci/yksikot/maageo/tutkimus/julkaisut/Sivut/home.aspx

    Continue Reading
  • Clash of civilizations revisited

    3 helmi 2017
    urmiadmin
    927
    0

    They must turn from evil and do good; they must seek peace and pursue it.

    The Bible, 1 Peter 3:11.

    [W]hosoever kills an innocent human being, it shall be as if he has killed all mankind…

    The Qur’an 5:32.

    All human beings are born free and equal in dignity and rights. They are endowed with reason and conscience and should act towards one another in a spirit of brotherhood.

    Universal Declaration of Human Rights, article 1.

    The president of the United States of America – the country that is often credited as being the leader of the liberal world – has turned his back on Syrian refugees by indefinitely stopping the admission of refugees from Syria. Furthermore, he has also banned entry to the country from Iraq, Syria, Iran, Sudan, Libya, Somalia, and Yemen. These orders have been justified by the mantra ‘America first’ and the [supposed] threat of terrorism arising from these countries that host a Muslim-majority population. Europeans are building walls between countries; haunting pictures of a dead Syrian child; refugees on barely floating boats sailing the Mediterranean; and refugees stuck in refugee camps in unbearable living conditions. A dark period of history – not as distant as once thought – comes to mind.

    Samuel Huntington has anticipated in his classic work The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order that in the Post-Cold War era the main cause for tensions in global affairs lies in differences between Western and non-Western civilizations. One of the deepest divisions is to be between the Muslim world and the Western democracies. In the present political limbo this seems like a justified claim. However, this would imply that civilizations can be defined as homogeneous entities. Do I as a privileged Western woman feel comfortable being placed in the same category with Donald Trump? Certainly not. And are all Muslims terrorists? Most definitely not. Is the suffering Syrian child of no interest to me as a Westerner? I should not care because he/she is Muslim [which he/she even might not be]? I should not care because he/she is so distant? I should not care because we have our own problems and they are not us? I should not care per se?

    Creating over-simplified categories and presenting individuals and populations as one or the other is a dangerous mistake. We cannot be divided into opposing poles. First of all the definition of what is to be opposed is always discursively created by someone – usually by someone with power. Second, the myriad cultures and peoples can not be treated as soft butter that can be cut into half with a knife. This is simply not possible and anyone claiming that it is, is lying to himself/herself. We as people, as individuals, as humans, as equals, need something to reflect ourselves upon in order to build our identity. However, reflection does not, and should not, entail hatred or bigotry. Western superiorism, populism, and American exceptionalism have reached a new peak [more fittingly, a new low]. Leaving the mothers and children of Syria to suffer and banning entry on the basis of the actions of a perverted group is not in tone with the Bible, the Qur’an, or the international humanitarian norms. Terrorism and Western superiorism are the ugly faces of two old coins, and – if one insists on making categories – instead of a clash of civilizations we should talk about a clash of barbarisms.

    Lotta Koistinen is a PhD candidate and project researcher at the University of Turku, Department of Geography and Geology. Her research focuses on governance processes of irregular migration. Bio- and geopolitics are central to her understanding of governance. She is interested in the rights and dignity of individuals in governance processes.

    Huntington, S. (1996). The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order. Simon & Schuster, London.

    Shear, M. D. & H. Cooper (2017). Trump Bars Refugees and Citizens of 7 Muslim Countries. The New York Times 27.1.2017.

    Continue Reading
  • Maahanmuuttajien määrä kasvaa 70 % – ovatko kunnat valmiina?

    23 tammi 2017
    urmiadmin
    704
    2

    Kuntien arvion mukaan maahanmuuttajien määrä kasvaa tasaisesti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Siitä huolimatta kaikki kunnat eivät ole huomioineet maahanmuuttoa omissa suunnitelmissaan ja strategioissaan.

    Tekemämme kuntakyselyn mukaan lähes kaikki kunnat uskovat maahanmuuttajien määrän kasvavan kunnassa tulevaisuudessa. Muutamassa yksittäisessä vastauksessa tosin oletetaan maahanmuuttajien määrän pysyvän nollassa. Maahanmuuttajilla tarkoitetaan tässä yhteydessä ulkomailla syntyneitä ja ulkomaalaistaustan omaavia henkilöitä. Kyselyyn vastasi 194 kuntaa.

    Maahanmuutto on kasvanut tasaisesti 2000-luvun aikana ja on osaltaan toiminut Suomen kaupunkien kasvun moottorina. Suuremmissa kaupungeissa odotetaan luonnollisesti määrällisesti suurinta kasvua. Suurin osa maahanmuuttajista asuu Suomessa kaupungeissa, joista Helsinki on ymmärrettävästi suosituin kaupunki. Kaupungeissa on työpaikkoja, palveluita ja sosiaalisia kontakteja. Maahanmuuttajista monet ovat lähtöisin kaupungeista, joten kaupunkiympäristö on heille tuttu. Oli maahanmuuton syy mikä tahansa kaupungeissa on vetovoimaa. Tärkeimmät syyt muuttaa Suomeen ovat opiskelu, työ ja perhesiteet. Kaupunkien omien arvioiden mukaan niissä asuu tällä hetkellä yli 200 000 maahanmuuttajaa. Kaupungit ennakoivat määrän kasvavan noin 130 000 maahanmuuttajalla seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Kaupunkien moninaistuminen on siis tulevaisuutta, joka kaupungeissa itsekin nähdään.

    Suuria kasvuodotuksia on myös taajaan asutuissa kunnissa ja maaseutumaisissa kunnissa. Ensimmäiset arvioivat kasvun olevan jopa 98 % seuraavan kymmenen vuoden aikana. Lukuna määrä ei tietenkään yllä kaupunkimaisten kuntien tasolle, kyseessä on noin 20 000 maahanmuuttajaa enemmän nykytilaan verrattuna. Muutos on kuitenkin omalla tavallaan merkittävä. Se voi tuoda esille uusia palvelujen tarpeita tai tarkoittaa kunnan elinvoimaisuuden kasvua ja säilyttää kyläkoulun toiminnan. Se tarkoittaa moninaisuuden lisääntymistä. Maahanmuuttajat näkyvät katuvassa. Muutokset voivat olla positiivisia, toivottuja asioita. Kääntöpuolella voi olla myös negatiivisia kuvia, ristiriitoja, ennakkoluuloja ja rasismia.

    Maahanmuuton kasvu on siis kuntien olettamaa tulevaisuutta, mutta miten näihin suuriin kasvuodotuksiin on kunnissa varauduttu? Kaikista kunnista 38 % ei ole huomioinut maahanmuuttoa lainkaan omissa strategioissaan tai suunnitelmissaan. Toisaalta kaupunkimaisista kunnista lähes kaikki ovat huomioineet maahanmuuton omissa suunnitelmissaan. Voi siis todeta, että kaupungeilla on enemmän kokemusta maahanmuutosta. Kaupungit tietävät ja tunnistavat maahanmuuton vaikutukset ja haluavat ohjata niitä haluamaansa suuntaan. Tässä on kyse ennakoinnista. Isoja laivoja on vaikea kääntää nopeasti, joten reitti pitää olla etukäteen selvillä. Tulevaisuuden suunnittelun avulla voidaan väistää pahimmat karikot. Etukäteen suunnittelemalla kunnat voivat aktiivisesti vaikuttaa maahanmuuttoon, välttää pahimmat hankaluudet ja saada sen tuomat hyödyt kunnan eduksi. Kaikki kunnat eivät vielä ole valmistautuneet. Seuraavassa suunnitelmassa sen voi tehdä.

    Hanna Heino
    Kirjoittaja toimii projektitutkina URMI-hankkeessa Turun yliopistolla. Hänen väitöstutkimuksensa aiheena on tulevaisuustiedon hyödyntäminen kaupungistumisen näkökulmasta.

    Continue Reading
  • Muuttuvat keskustelut turvapaikanhakijoista

    27 joulu 2016
    Tuomas Martikainen
    10043
    0

    Loppuvuosi 2015 oli suuren draaman aikaa. Syyrian sota, Lähi-idän monenlaiset kriisit ja uskon loppuminen alueen rauhoittumisesta saivat suuren määrän ihmisiä etsimään elämälleen uusia mahdollisuuksia muualta. Eurooppaan alkoi ”valua” ja ”tulvia” tuhansia ja tuhansia turvapaikanhakijoita. Lopulta yli miljoona turvapaikanhakijaa päätyi eri Euroopan maihin.

    Tilanteen kehittymistä seurattiin ensin medioiden välityksellä ja lopulta myös Suomeen alkoi syntyä jonoja raja-asemille, poliisilaitosten eteen ja väkeä kuskattiin busseilla eri puolille maata nopeasti perustettuihin vastaanottokeskuksiin. Maahanmuuttoviraston ja ministeriöiden työntekijöitä, asiantuntijoita ja kansalaisia haastateltiin ja myös turvapaikanhakijat saivat äänensä kuuluviin.

    Alun suuren myötätunnon ja auttamishalun jälkeen julkisen tilan valtasivat ilmiön vastustajat ja huolestuneet poliitikot. Hämmennyksen ja kasvavien turvapaikanhakijoiden määrän keskellä rajoja alettiin sulkea ja aitoja rakentaa. Myötätunto oli vaihtunut pelkoon ja hätäännykseen, vaikka ruohonjuuritasolla auttamisen tahto oli edelleen suuri.

    Talven tultua tulijoiden määrä kääntyi laskuun ja alkoi ihmetys turvapaikkapäätöksistä. Kriteerejä pantiin uusiksi ja entistä harvemmalle oli tarjolla suojaa, sen sijaan paluulippuja oli helpompi saada. Päätöksentekoa luvattiin nopeuttaa, jotta turvapaikanhakijat eivät joutuisi odottelemaan pitkiä aikoja vastaanottokeskuksissa.

    Sitten pohdittiin minne turvapaikan saavat päätyvät. Kuinka siirtyminen kuntiin tapahtuu ja mistä he löytävät asunnon? Kunnat tekivät laskelmia ja arvioita tulijoiden määristä. Turvapaikanhakijoita pyrittiin ohjaamaan lähiseuduille, jotta kaikki eivät päätyisi suuriin kaupunkeihin.

    Kaupungistumisen kelloa pyrittiin kääntämään takaisin, vaikka turvapaikanhakijoille tehdyssä kyselyssä selvisi, että suurin osa oli kaupunkilaisia, jotka halusivat pääkaupunkiseudulle. Aluepoliittinen käänne oli varmaan sillä hetkellä välttämättömyys, mutta samalla toivottiin, että se kuitenkin toimisi. Nähtäväksi jää.

    Kesän 2016 kynnyksellä havahduttiin paperittomien ongelmaan. Entä jos kielteisen päätöksen saaneet eivät palaakaan, vaan jäävät asumaan ystävien, tuttujen ja kylänmiesten luokse? Vastaanottokeskuksista haluttiin kuitenkin pois. Epämääräiset välimiesten asuntomarkkinat vahvistuivat. Kysyntä loi tarjontaa.

    Turvapaikanhakijoihin liittyvät kysymykset pysyivät päivälehtien lehdillä päivästä ja kuukaudesta toiseen. Rikosepäilyt kuumensivat nopeasti tunteet erityisesti sosiaalisessa mediassa. Myös ulkomainen uutisointi huomioitiin herkästi ja etenkin terrori-iskut ja turvapaikanhakijoiden epäilty rooli niissä nousivat otsikoihin.

    Kesän jälkeen uutiset paperittomista jättivät varjoonsa viranomaisten varsinaisen huolenaiheen. Miten kotouttamisjärjestelmä toimii aikaisempaa suurempien määrien kanssa ja mitkä keinot tepsivät parhaiten?

    Uusia ja vanhoja malleja etsittiin ja kokeiltiin. Pohjoismainen ulottuvuus on tässä tärkeä, kuten Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen yhteydessä alkanut hanke pakolaisten kotouttamisen parhaista käytännöistä osoittaa, sillä monissa maissa on pitkällistä osaamista kotoutumisen edistämiseksi.

    Syksyllä 2016 Syyrian sodan jatkuminen ja jahti Isiksen ajamiseksi pois Irakin ja Syyrian alueelta on noussut kansainvälisen uutisoinnin keskiöön, ja suurimman maahanmuuttopaineen helpottaessa Euroopan rajoilla pakolaistilanteen ennakointi on jäänyt osittain taka-alalle. Pakolaistilanne vaikuttaa myös populistiseen, poliittiseen liikehdintään eri puolilla Eurooppaa.

    Vuoden 2017 koittaessa Syyrian kriisi on edelleen vailla lopullista ratkaisua ja monien ihmisten tulevaisuus näyttää toivottomalta. Vuoden nyt vaihtuessa voimme katsoa taaksepäin. Mitä opittiin? Ainakin se, että kansainväliset kriisit koskettavat Eurooppaa hyvin monin eri tavoin. Vaikka pakolaiskriisin ennakointi olisi voinut olla parempaa, niin lopulta lieni sattumaa milloin ja missä muodossa se tarkalleen alkoi. Ja kerran alettua, sen haltuun ottamiseen meni paljon aikaa ja vaivannäköä.

    Vaikka medioista mieliimme jäänyt kuva tuhansien ihmisten vaelluksesta kohti Europan sydänmaita oli pysäyttävä, niin olennaista ymmärtääkseni on lopulta kuinka nämä ihmiset ja heidän lapsensa löytävät paikkansa Euroopasta. Siinä tarvitaan viisasta politiikkaa, eikä yhtä oikeaa vastausta liene olemassa.

     

    Tuomas Martikainen, FT, dosentti, toimii Siirtolaisuusinstituutin johtajana. URMIssa hän johtaa maahanmuuton kokonaisuuteen liittyvää osahanketta, jossa tarkastellaan turvapaikanhakijoiden siirtymistä kuntiin ja suomalaisten kaupunkien segregaation vastaista politiikkaa.

    Continue Reading
  • Erillään kaupungissa? Kaupungit kestävällä tiellä? URMI:n seminaari- ja työpajakimara takanapäin

    14 joulu 2016
    Kaisa Schmidt-Thomé
    672
    0

    Marraskuun harmaudessa maltettiin hyvin keskittyä kaupungistuneen yhteiskunnan tärkeisiin kysymyksiin. Sekä yhteiskunnallisen eriarvoistumisen tilallinen dynamiikka että kestävän kaupunkikehityksen tavoitehierarkia puhuttivat niin asiantuntijoita kuin suurta yleisöä URMI-hankkeen tapahtumakimaran aikana.  

    Eriytymisestä yhdessä

    Segregaatio tuntuu kiinnostavan yhä useampia toimijoita. Aiheesta kirjoitettu politiikkapaperi poiki useita lehtijuttuja valtakunnalliseen mediaan, ja 28.11.2016 ympäristöministeriössä järjestetty URMI-seminaari houkutteli paikalle laajan osallistujakunnan.

    Läsnäolijoiden moninaisuus yllätti järjestäjät. Etenkin etnisen segregaation tulevaisuus askarruttaa myös kotouttamisen ja monikulttuurisuuden kanssa työskenteleviä tahoja. Myös turvapaikanhakijoiden muuttopäätöksiä yritetään ennakoida. Lyhyellä tähtäimellä on selvää, että negatiivisten turvapaikkapäätösten suma ja Suomen talvi ei ole hyvä yhdistelmä. Astetta pidemmän aikavälin kysymys on, onko turvapaikanhakijoiden ja -saajien lähivuosien tulevaisuus koko Suomen vai pelkästään suurien kaupunkiseutujen kysymys?

    Monien osallistujien mielestä seminaaripäivän parasta antia olivat ulkomaisten asiantuntijoiden puheenvuorot. URMI:n alkutaipale sai Maarten van Hamin ja Tiit Tammarun kansainvälisestä vertailututkimuksesta mainiota sparrausta ja nuotteja tutkimusasetelman kohdistamiseen Suomessa. Tätä tuki myös Katja Vilkaman kommenttipuheenvuoro.

    Roger Andersson kertoi Ruotsin tilanteesta turvapaikanhakijoiden suhteen. Pääsimmekin yhdessä arvuuttelemaan, miten Ruotsin jo ennestään tukalat asuntomarkkinat tulevat jatkossa toimimaan. Työpajaosuudessa kohdistimme katseet Suomeen ja erittelimme segregaation torjumisen haasteita suhteessa ohjauskeinoihin ja läsnäolijoiden työtehtäviin ja näkemyksiin.

    Kestävästi, benchmarkaten?

    Kaupunkivertailuja ja benchmarkkauksia tehdään jatkuvalla syötöllä, mutta vain osaa niistä voi hyödyntää kaupunkien kestävän kehityksen seurannassa. Myös seurantatarpeita on monia: välillä tarvitaan kaikenkattavia pitkän aikavälin muutostarkasteluja, mutta joskus riittää tieto tärkeimpien verrokkikaupunkien mahdollisesta edistyksestä.

    URMI:n 29.11.2016 järjestämässä Kestääkö kauan? -seminaarissa puitiin olemassaolevia vertailuja ja kuultiin kaupunkien kokemuksia ja näkemyksiä niiden käytöstä. Keskustelua pohjustivat tutkimusprofessori Miimu Airaksinen (VTT) ja URMI-hankkeen Kestävyys-työpaketin johtaja professori Marko Joas (Åbo Akademi). Joas kertoi mm. Covenant of mayors -vertailusta ja ihmetteli, miksi suomalaiset kaupungit eivät näytä ottaneen sitä aktiiviseen käyttöön. Perusasetelma tuntui muutenkin olevan se, että suomalaisten kaupunkien tulisi aktiivisemmin kommunikoida tavoitteistaan ja edistymisestään. Kotimaisten verkostojen rinnalla olisi hyvä kuljettaa myös kansainvälistä perspektiiviä.

    Seminaariin kuului myös työpajaosuus, jossa pohdittiin kestävän kehityksen eräänlaisen johtotähden eli hiilineutraaliuden tavoittelun keinoja ja keinojen välistä hierarkiaa. Pohdimme myös, mitkä teemat saattavat olla jäämässä ilmastonmuutoksen varjoon. Työstimme keskusteluista koosteen hankkeen tutkijoille ja työpajaan osallistuneille, mutta koostetta voivat toki hyödyntää kaikki kiinnostuneet. Kysykää tarvittaessa lisätietoja!

    Tilaisuuksissa pidetyt esitykset:

    28.11.2016

    Maarten van Ham & Tiit Tammaru: Increasing Socio-Economic Segregation in European Cities

    Katja Vilkama: Comments and reflections – Segregation: drivers, dynamics and intervention strategies

    Roger Andersson: Refugee immigration to Sweden – national and local challenges facing communities and refugees

    Lisäksi saatavilla on seminaaripäivän taustaesitys, joka sisältää mm. muutamia URMI:n tutkijoiden dioja ja työpajavaiheiden ohjeistukset. Laadimme myös pienen koosteen työpajavaiheen keskusteluista.   

    29.11.2016

    Miimu Airaksinen: Habitat III, globaali näkökulma

    Marko Joas: Kestääkö kauan? – URMI-seminaari asiantuntijoille kaupunkien kestävän kehityksen benchmarkkauksesta

    Kaisu Anttonen: Kommenttipuheenvuoro Tampereelta

    Lisäksi saatavilla tiivis kooste työpaja-aineistosta.

    Seuraava URMI-seminaari järjestetään Tampereella 2.2.2017.

    Continue Reading
  • Digitalisaation mahdollisuudet kotoutumisessa

    13 joulu 2016
    Maria Merisalo
    483
    0

    Internetistä, sosiaalisesta mediasta ja mobiiliapplikaatioista on tullut monin tavoin tärkeitä tiedon ja vuorovaikutuksen kanavia ja palveluita. Niiden kautta ihmiset etsivät ja jakavat tietoa ja ylläpitävät omia sosiaalisia verkostojaan, jotka voivat tuottaa käyttäjilleen hyötyjä, esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin ja luottamukseen liittyvää sosiaalista pääomaa.

    Näiden teknologioiden hyödyntäminen on monin tavoin merkityksellistä myös turvapaikanhakijoille alkaen esimerkiksi muuttopäätöksestä ja -matkasta kotimaastaan kohdemaahan, vastaanottokeskuksessa vietettyyn aikaan ja oleskeluluvan saamisen jälkeen kotoutumisessa. Käytännön esimerkkejä hyödyistä on esimerkiksi työpaikan ja koulutusmahdollisuuksien etsiminen ja löytäminen, sosiaalisten verkostojen ylläpitäminen tai uuteen asuinympäristöön tutustuminen (esim. Alam & Imran 2015; Khvorostianov ym. 2012). Turvapaikanhakijoiden informaatio- ja kommunikaatioteknologian peruskäyttötaitojen täydellinen puuttuminen voi merkittävästi haitata yhteiskuntaan sopeutumista, koska näiden taitojen merkitys on läpäissyt länsimaiset yhteiskunnat laajalti (Codagnone & Kluzer 2011).

    Näiden teknologioiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin tietyt resurssit käyttäjiltään. Turvapaikanhakijat ovat heterogeeninen ryhmä, joukossa on mm. luku- ja kirjoitustaidottomia sekä korkeakoulutettuja, ryhmä taloudellisilta, sosiaalisilta ja kulttuurisilta taustoiltaan erilaisia ihmisiä. Pohdittaessa, miten turvapaikanhakijat voivat hyödyntää esimerkiksi internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiiliapplikaatioita, onkin ensin tarkkailtava ja havaittava, kenellä on ja kenellä ei ole mahdollisuutta, osaamista ja/tai halukkuutta näiden teknologioiden hyödyntämiseen (esim. Alam & Imran 2015; Merisalo 2016).

    Kotouttamisen ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisen osalta sama pätee viranomaisiin: onko esimerkiksi kunnilla mahdollisuutta, osaamista ja/tai halukkuutta tuottaa internet-sivuilleen tietoa eri kielillä kunnan tarjoamista palveluista turvapaikanhakijoille tai kotouttamiskoulutusta tarjoavilla tahoilla mahdollisuutta, osaamista ja/tai halukkuutta panostaa kotouttamiseen digitaalisia teknologioita hyödyntämällä.  Oman mielenkiintoisen lisänsä tuovat yksityiseltä sektorilta nousevat sosiaalista mediaa hyödyntävät kotoutumista tukevat palvelut.

    Internetin, sosiaalisen median ja mobiiliapplikaatioiden hyödyntäminen ei tarjoa yleispätevää ratkaisua kaikille. Näiden teknologioiden tarjoamien hyödyntämismahdollisuuksien tunteminen on kuitenkin entistä tärkeämpää  turvapaikanhakijoiden varhaisen kotoutumisen ja oleskeluluvan saaneiden kotoutumisen nopeuttamiseksi. Tämä on tärkeää paitsi inhimilliseltä kannalta myös taloudellisten ja muiden yhteiskunnallisten vaikutusten takia.

    Maria Merisalo

    Kirjoittaja toimii tutkijatohtorina Turun yliopiston URMI-tiimissä. Hänen tutkimusaiheensa käsittelee tämän blogin teemoja, joihin liittyen häneltä ilmestyy kirjan kappale URMIn alkuvuodesta 2017 julkaisemassa kirjassa turvapaikanhakijoista.

    Alan, K. & S. Imran (2015). The digital divide and social inclusion among refugee migrants. Information Technology & People 28: 2, 344-365.

    Codagnone, C. & S. Kluzer (2011). ICT for the social and economic integration of migrants into Europe. JRC Scientific and Technical Reports. European Commission, Luxembourg Publication Office. 80 s. doi:10.2791/53261

    Khvorostianov, N., N. Elias & G. Nimrod (2012). ’Without it I am nothing’: The internet in the lives of older immigrants. New Media & Society 14: 4, 583-599.

    Merisalo, M. (2016). Electronic capital: Economic and social geographies of digitalization. Department of Geosciences and Geography A43. Unigrafia, Helsinki, 59 s.

     

    Continue Reading